Juho Rönni 12.10.2018

Pitääkö intialaisten vähentää päästöjään, jotta 20 kertaa heitä rikkaammat suomalaiset voivat jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin?

Minusta tuli keväällä isä. En osannut kuvitella, miltä se tuntuisi. Katselin, kuinka ihmisen alku tuhisi unissaan ja ihmettelin silmät rutussa, miksi se ei nuku silloin kun isä ja äiti nukkuisivat. Siinä ehtii ajattelemaan monenlaista. Tällä viikolla olen miettinyt etenkin lapsen tulevaisuutta.

Osa suomalaisista on sitä mieltä, ettei suomalaisten kannata tehdä ilmaston hyväksi mitään. Heidän mukaansa Suomi on pieni maa, jonka tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei ole merkitystä. Ilmastonmuutos ratkaistaan Kiinassa ja Intiassa. Ongelmat ovat siellä, eivät täällä. Me olemme hoitaneet oman osuutemme.

Tällaisia näkemyksiä esittävät ihmiset puhuvat usein niin sanotusta ilmastovouhotuksesta. Vouhotus on kova sana. Se leimaa kanssaihmiset hössöttäjiksi eli turhan jauhajiksi ja tekee heidän asiastaan vitsin.

Sanomattakin on selvää, että vouhottajille hymyilevä henkilö nostaa itsensä toisten ihmisten yläpuolelle. Monet näistä jarruttajista ovat entisiä skeptikoita. Ensin he sanoivat, ettei ilmastonmuutos ole totta. Sitten he väittivät, että jos ilmastonmuutos onkin totta, niin ei se ole ihmisen aiheuttama vaan auringonpilkkujen.

Nyt kun noiltakin väitteiltä on pudonnut pohja, he sanovat että antaapa olla, ei tehdä mitään.

Mitä jos kysyisimme intialaisilta

Olen mielestäni kohtuullisen rauhallinen mutta kiireinen ihminen. Olisi siis muutakin tekemistä kuin kirjoitella blogeja. Mutta en saa tältä vouhotuspuheelta rauhaa ennen kuin kirjoitan, mikä siinä on niin pahasti vikana.

Jos ilmastonmuutoksen torjuminen Suomessa on turhaa, sen täytyy tarkoittaa sitä, että suomalainen (hiilijalanjälki 10,7 tonnia) menee sanomaan intialaiselle (1,8 tonnia), että sinun pitää vähentää päästöjäsi eikä minun. Minäkin voin miettiä asiaa, mutta vasta sen jälkeen kun intialaiset ja kiinalaiset (7,5 tonnia) ovat vähentäneet.

Mitä luulette, ostaako kiinalainen meiltä tällaisen argumentin? Syttyykö lamppu intialaisen aivoissa, jos muistutamme heitä heidän vastuustaan?

Voisimme testata tällaista logiikkaa lähettämällä korkea-arvoisen valtuuskunnan Delhiin. Suurlähetystömme järjestäisi lehdistötilaisuuden, jonne kutsuttaisin Intian energiaministeriön edustaja ja paikalliset valtamediat.

Kertoisimme, miten asiat ovat.

Valtuuskunnan matka Delhiin maksaa kymmeniä tuhansia, olkoon kuinka lyhyt hyvänsä. Yksi ainoa bisnesluokan menopaluulippu sinne aiheuttaa 1,4 tonnin CO2-päästöt. Jokainen tietää, ettei tuollaista retkeä kannata tehdä. Se päättyisi onnettomasti. Voimme hyvin kuvitella, mitä paikallisen energiaministeriön edustaja sanoisi:

Suomi on rikas sivistysmaa, joka kuuluu Euroopan unioniin, eikö niin?

Te tiedätte hyvin, että Intia on kehittyvä mutta köyhä maa, johon kuuluu melkein kolmesataa väestöltään Suomen kokoista aluetta. Ne voisivat pyytää vapautusta ilmastotaistelusta samalla selityksellä, mitä te nyt yritätte. Kun ne ovat niin pieniä, niillä ei ole mitään merkitystä. Samalla perusteella te voisitte vapauttaa myös valtaosan USA:n osavaltioista tästä urakasta. Mitä väliä jollakin Minnesotalla on?

Energiaministeriön edustaja saattaisi muistuttaa myös teollistuneiden maiden historiallisesta hiilijalanjäljestä ja ylivoimaisista taloudellisista resursseista. Sitten hän jatkaisi tähän tapaan:

Niin, mister. Te tulette sanoneeksi, että intialaisten pitäisi vähentää päästöjä, jotta viisinkertaisesti päästöjä aiheuttavat ja 20 kertaa intialaisia rikkaammat suomalaiset voisivat jatkaa elämäänsä niin kuin ennenkin. Kai te ymmärrätte, että teidän logiikkanne on – suokaa anteeksi – teidän logiikkanne edustaa suoraan sanoen absurdia, hämmentävän röyhkeää ja vastuuttomuutensa vuoksi huomattavan vaarallista ajattelua. Siksi ehdotan, että puhumme tästä eteenpäin päästöistä asukasta kohti. COper capita. Sopiiko? Kiitos.

Ei laske elintasoa vaan nostaa sitä

Delhin, Mumbain, Kolkatan ja muiden Intian suurkaupunkien asukkaat tietävät jo nyt, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa. OECD:n arvioiden mukaan merenpinnan nousu ja ilmaston ääri-ilmiöt uhkaavat 14 miljoonan asukkaan Kolkataa vakavammin kuin mitään muuta kaupunkia.

Intian tärkeimpiin medioihin kuuluva The Economic Times (maailman toiseksi luetuin talouslehti Wall Street Journalin jälkeen) kirjoitti tällä viikolla julkaistun IPCC-raportin jälkeen, että ”aggressiivinen toiminta on välttämättömyys eikä optio”. Suomen puolesta toivon, ettei tuon lehden toimitus saa koskaan kuulla suomalaisten lusmuilusuunnitelmista.

Kansainvälisen ilmastopaneelin viesti ei jäänyt epäselväksi. Sen voi tiivistää näihin lauseisiin:

  • Ilmaston lämpenemistä hillitsevät toimet on aloitettava nyt.
  • Kaikkien panos on tärkeä.
  • Nykyinen polku vie +3 asteeseen, mutta +1,5 on mahdollinen.
  • Hillitsemisen hyödyt voittavat siihen liittyvät kustannukset.

IPCC:n raportin valmisteli 91 ilmastotutkimuksen johtavaa asiantuntijaa 40 maasta. Jokainen työuransa varrella vakavasti otettavaa valmistelutyötä tehnyt suomalainen ymmärtää, että tuollainen raportti on laajan konsensuksen ja lukuisten kompromissien tulos. Kyse ei ole siis mistään vähäisen ääriryhmän revittelystä vaan parhaasta mahdollisesta tieteellisen tiedon jalostamisesta poliittisille päättäjille.

Aikaa on vähän. Mutta vähäpäästöiset teknologiat ovat jo olemassa, ne pitää vain ottaa käyttöön. Työ maksaa, mutta viisaasti toteutettuna urakka ei laske elintasoa vaan pikemminkin nostaa sitä.

Puheita on pidetty riittävästi. Näpertelystä pitää päästä eroon.

Energiatehokkuus on suuri mahdollisuus

IPCC:n mukaan +1,5 asteen tavoite vaatii sitä, että maailman energiajärjestelmät uudistetaan seuraavan kymmenen vuoden aikana. IPCC laskee, että puhtaan energian globaalit investoinnit pitää nostaa noin 2 400 miljardiin dollariin vuodessa, mikä tarkoittaa lähes kymmenkertaista tasoa nykyiseen verrattuna. Tämä johtaa suuriin muutoksiin sähkö- ja lämpöenergian tuotannossa ja käytössä, liikenteessä, teollisuudessa ja kiinteistöalalla.

Kyse ei ole kuitenkaan ainoastaan kustannuksista. Uusien energiaratkaisujen kehittely, suunnittelu ja toteutus työllistää miljoonia ihmisiä. Suuri osa päästöistä voidaan poistaa taloudellisesti kannattavalla tavalla.

Uusiutuvien energiamuotojen kilpailukyky paranee nopeasti fossiilisiin energialähteisiin verrattuna. Parhaimman taloudellisen hyödyn tarjoavat kuitenkin investoinnit energiatehokkuuteen eli ne öljylitrat ja megawatit, jotka jätetään käyttämättä – negawatit.

Kiinteistöt kuluttavat noin 40 prosenttia kaikesta EU:ssa käytetystä energiasta ja aiheuttavat 36 prosenttia CO2-päästöistä. Uusista rakennuksista pystytään nykytekniikalla tekemään lähes nollapäästöisiä, mutta rakennuskanta uusiutuu hyvin hitaasti. Kiinteistöjen päästöjen vähentäminen vaatii siksi nykyistä päättäväisempää puuttumista vanhan rakennuskannan energiankulutukseen. EU:n mukaan lähes 75 prosenttia nykyisestä kiinteistömassasta on energiatehotonta (energy inefficient).

Suomessakin on kymmeniä tuhansia suuria rakennuksia, joiden energiatehokkuutta voidaan parantaa taloudellisesti kannattavalla tavalla. Tärkeimpiä keinoja ovat lämpöpumput, ilmanvaihdon tarpeenmukainen ohjaus ja hukkalämmön talteenotto sekä kiinteistötekniikkaa säätävä älykäs automaatio.

Akut ja muut energian varastointiin liittyvät ratkaisut kehittyvät nopeasti. Älykkään automaation avulla lämpöenergiaa (tai tarvittaessa kylmää) voidaan varata kiinteistön rakenteisiin tai maaperään.

Maalämpöpumppujen hyötysuhdetta voidaan tehostaa käyttämällä niitä kesäisin viilennykseen. Ylimääräinen lämpö johdetaan maaperään porattuun energiakaivoon, johon ladattua lämpöä hyödynnetään taas talvella. Tämäkin toiminta on Suomessa vasta alussa, vaikka tekniikan puolesta kaikki edellytykset siihen ovat olemassa.

Öljylämmitys on häpeäpilkku

Parhaimmillaan kiinteistön energiatehokkuus on investointi, joka maksaa itse itsensä. Alkuinvestointi on iso, mutta se tarjoaa moninkertaisen tuoton esimerkiksi kiinteistösijoitusten tavanomaiseen tuottoon verrattuna.

Energiatehokkuusinvestointien avulla voidaan pienentää kiinteistöjen ja teollisuuslaitosten energiankulutusta 10–50 prosenttia. Päästöjä voidaan supistaa jopa 90 prosenttia, kun öljylämmitys tai kivihiilellä tuotettu kaukolämpö vaihdetaan lämpöpumppuihin, joiden kompressoreita pyörittää ydin-, tuuli- ja aurinkovoimalla tuotettu sähkö.

Öljylämmityksestä Suomen pitäisi päästä nopeasti eroon, Ruotsin esimerkkiä seuraten.

Ruotsi on onnistunut parantamaan asumisen energiatehokkuutta 2000-luvulla moninkertaista vauhtia Suomeen verrattuna muun muassa lämpöpumppujen avulla. Länsinaapurissa valtiovalta on tappanut öljylämmityksen markkinoilta määrätietoisella lainsäädännöllä.

Kaukolämmön energiatehokkuus on Suomessa korkea, mutta kivihiiltä ja turvetta käytetään edelleen liikaa kaukolämmön tuottamiseen. Hiili on synkkä, likainen ja vanhanaikainen energianlähde vaikka sitä hyödynnettäisiin kuinka tehokkaasti.

Vouhotusta vai viisautta

Taloudellisesti järkeviä mahdollisuuksia päästöjen pienentämiseen löytyy varmasti myös teollisuudesta, liikenteestä, maataloudesta ja metsien käytöstä. Päästöjä kannattaa hillitä kannattavuuden mukaisessa järjestyksessä: ensin edullisimmat ja sitten ne, jotka halutaan tehdä siitäkin huolimatta, etteivät ne ole niin edullisia.

Ilmastovouhotusta? Vai ilmastoviisautta? Tehdäänkö se, mikä voidaan vai tyydytäänkö vain huutelemaan maapallon toisella puolella sijaitseviin suurempiin maihin?

Älykkäät energiainvestoinnit tarjoavat rohkaisevan tien ilmasto-ongelman ratkaisemiseen: Päästöjen hillitseminen on edullisempaa kuin hillitsemättä jättäminen. Kiinteistön tai tehtaan omistaja säästää rahaa samalla, kun hän vähentää energiankulutusta ja päästöjä.

Talous ja vastuullisuus eivät siis ole ristiriidassa vaan päinvastoin: ne tukevat toisiaan. Ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyy kuitenkin myös sellaisia arvoja, joita ei voi mitata rahassa.

Paremman elämän varmistaminen seuraaville sukupolville kuuluu tähän kategoriaan. Jos maailman päättäjät epäonnistuvat ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, taloudelliset ja inhimilliset menetykset kohoavat arvaamattoman suuriksi. Epäonnistuminen tulisi varmuudella monin verroin kalliimmaksi kuin onnistuminen.

Minun tyttäreni on 12-vuotias vuonna 2030.

Uusien vähäpäästöisten energiajärjestelmien pitäisi olla noihin aikoihin valmiina. Tyttö saattaa olla silloin jo riittävän kypsä kysyäkseen, millaisia valintoja sinä isä teit ja mitä sinun ikäluokkasi sai aikaan. En haluaisi vastata, että me päätimme olla vapaamatkustajia.

Juho Rönni

Kirjoittaja on LeaseGreenin talous- ja rahoitusjohtaja. LeaseGreen on suurten kiinteistöjen ja teollisten prosessien energiatehokkuuteen erikoistunut cleantech-palveluyhtiö.